soitin

Wikisanakirja

Sisällysluettelo 1 Suomi 1.1 Substantiivi 1.1.1 Käännökset 1.2 Verbi 1.2.1 Liittyvät sanat

[muokkaa] Suomi

[muokkaa] Substantiivi

soitin

1. väline tai laite, jolla tuotetaan musiikkia, soitetaan käsien, jalkojen tai muiden ruumiinosien avulla

   Piano ja kitara ovat yleisimpiä harrastajien soittimia.

   Huuliharppu on helposti mukana kulkeva soitin.

2. laite, joka toistaa tallennettua musiikkia tai ääntä

   Laita CD soittimeen, niin kuullaan mitä siinä on.

[muokkaa] Käännökset

1. musiikki-instrumentti

englanti: instrument espanja: instrumento italia: strumento m.

saksa: Instrument n. thai: เครื่องดนตรี tšekki: nástroj m. venäjä: музыкальный инструмент

2. laite, joka toistaa ääntä

englanti: player

italia: lettore CD m., mangianastri m. venäjä: плеер

[muokkaa] Verbi

soitin

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. pers. verbistä soittaa

[muokkaa] Liittyvät sanat

fagotti, flyygeli, harppu, huuliharppu, soida, soitinnus, soitintaa, soittimisto, jousisoitin, kasettisoitin, kielisoitin, kitara, kosketinsoitin, levysoitin, lyömäsoitin, musiikki-instrumentti, patarumpu, piano, puhallinsoitin, puupuhallin, sitra, soittaa, soittaja, triangeli, vaskipuhallin, viulu