soitin

Suomi

Substantiivi

soitin (33-C) (monikko soittimet)

1. väline tai laite, jolla tuotetaan musiikkia, soitetaan käsien, jalkojen tai muiden ruumiinosien avulla, musiikki-instrumentti

   Piano ja kitara ovat yleisimpiä harrastajien soittimia.

   Huuliharppu on helposti mukana kulkeva soitin.

2. laite, joka toistaa tallennettua musiikkia tai ääntä

   Laita CD soittimeen, niin kuullaan mitä siinä on.

Käännökset

1. musiikki-instrumentti

Kts: musiikki-instrumentti

2. laite, joka toistaa ääntä

englanti: player ruotsi: spelare

italia: lettore CD m., mangianastri m. venäjä: плеер

Liittyvät sanat

fagotti, flyygeli, harppu, huuliharppu, soida, soitinnus, soitintaa, soittimisto, kitara, musiikki-instrumentti, patarumpu, piano, puupuhallin, sitra, soittaa, soittaja, triangeli, vaskipuhallin, viulu

yhdyssanat

CD-levysoitin, CD-soitin, jousisoitin, kasettisoitin, kielisoitin, kosketinsoitin, kuvalevysoitin, levysoitin, lyömäsoitin, näppäilysoitin, puhallinsoitin, puhallussoitin, rytmisoitin, säestyssoitin, sähkösoitin, soitinääni, soitinmusiikki, soitinsävellys, soitinsoolo, soitintaa, soitinyhtye, soolosoitin, sormintasoitin

Verbi

soitin

1. (taivutusmuoto) yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä soittaa