soitin

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

soitin (33-C) (monikko soittimet)

  1. väline tai laite, jolla tuotetaan musiikkia, soitetaan käsien, jalkojen tai muiden ruumiinosien avulla, musiikki-instrumentti
    Piano ja kitara ovat yleisimpiä harrastajien soittimia.
    Huuliharppu on helposti mukana kulkeva soitin.
  2. laite, joka toistaa tallennettua musiikkia tai ääntä
    Laita CD soittimeen, niin kuullaan mitä siinä on.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈsʷo̞it̪in]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi soitin soittimet
genetiivi soittimen soittimien
soitinten
partitiivi soitinta soittimia
akkusatiivi soitin; soittimen soittimet
Sisäpaikallissijat
inessiivi soittimessa soittimissa
elatiivi soittimesta soittimista
illatiivi soittimeen soittimiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi soittimella soittimilla
ablatiivi soittimelta soittimilta
allatiivi soittimelle soittimille
Muut
essiivi soittimena
(soitinna)
soittimina
translatiivi soittimeksi soittimiksi
abessiivi soittimetta soittimitta
instruktiivi soittimin
komitatiivi soittimine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

soitin

  1. (taivutusmuoto) yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä soittaa