soitin

Suomi

Substantiivi

soitin (33-C) (monikko soittimet)

1. väline tai laite, jolla tuotetaan musiikkia, soitetaan käsien, jalkojen tai muiden ruumiinosien avulla, musiikki-instrumentti

   Piano ja kitara ovat yleisimpiä harrastajien soittimia.

   Huuliharppu on helposti mukana kulkeva soitin.

2. laite, joka toistaa tallennettua musiikkia tai ääntä

   Laita CD soittimeen, niin kuullaan mitä siinä on.

Ääntäminen

• IPA: [ˈsʷo̞it̪in]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	soitin	soittimet
genetiivi	soittimen	soittimien soitinten
partitiivi	soitinta	soittimia
akkusatiivi	soitin; soittimen	soittimet
Sisäpaikallissijat
inessiivi	soittimessa	soittimissa
elatiivi	soittimesta	soittimista
illatiivi	soittimeen	soittimiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	soittimella	soittimilla
ablatiivi	soittimelta	soittimilta
allatiivi	soittimelle	soittimille
Muut
essiivi	soittimena (soitinna)	soittimina
translatiivi	soittimeksi	soittimiksi
abessiivi	soittimetta	soittimitta
instruktiivi	–	soittimin
komitatiivi	–	soittimine- + omistusliite

Käännökset

1. musiikki-instrumentti

Kts: musiikki-instrumentti

2. laite, joka toistaa ääntä

englanti: player ruotsi: spelare

italia: lettore CD m., mangianastri m. venäjä: плеер m.

Liittyvät sanat

• fagotti, flyygeli, harppu, huuliharppu, soida, soitinnus, soitintaa, soittimisto, kitara, musiikki-instrumentti, patarumpu, piano, puupuhallin, sitra, soittaa, soittaja, triangeli, vaskipuhallin, viulu

Yhdyssanat

• CD-levysoitin, CD-soitin, jousisoitin, kasettisoitin, kielisoitin, kosketinsoitin, kuvalevysoitin, levysoitin, lyömäsoitin, näppäilysoitin, puhallinsoitin, puhallussoitin, rytmisoitin, säestyssoitin, sähkösoitin, soitinääni, soitinmusiikki, soitinsävellys, soitinsoolo, soitintaa, soitinyhtye, soolosoitin, sormintasoitin

Verbi

soitin

1. (taivutusmuoto) yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä soittaa