kappale
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
kappale (48)
- yksittäinen esine; lyhenne kpl
- Linja-autoja merkittiin ensirekisteriin 510 kappaletta.
- pala, osa kokonaisuudesta
- Hän arveli, että ne saattoivat olla avaruusaluksen kappaleita.
- tekstissä taitollisesti erotettu pieni kokonaisuus
- musiikissa yksi laulettava ja / tai soitettava teos
- (geometria) pintojen kolmiulotteisesta avaruudesta erottama alue
- (fysiikka) jokin olio, jolla on tilavuus ja massa
- Vaakasuorassa suunnassa kappaleeseen vaikuttava voima.
- Nesteeseen upotettavaan kiinteään kappaleeseen vaikuttaa sen syrjäyttämän vesimäärän painon suuruinen noste ylöspäin.
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | kappale | kappaleet |
| genetiivi | kappaleen | kappaleiden kappaleitten |
| partitiivi | kappaletta | kappaleita |
| akkusatiivi | kappale; kappaleen | kappaleet |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kappaleessa | kappaleissa |
| elatiivi | kappaleesta | kappaleista |
| illatiivi | kappaleeseen | kappaleisiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kappaleella | kappaleilla |
| ablatiivi | kappaleelta | kappaleilta |
| allatiivi | kappaleelle | kappaleille |
| Muut | ||
| essiivi | kappaleena | kappaleina |
| translatiivi | kappaleeksi | kappaleiksi |
| abessiivi | kappaleetta | kappaleitta |
| instruktiivi | – | kappalein |
| komitatiivi | – | kappaleine- + omistusliite |
Käännökset [muokkaa]
1. esine
2. osa
3. tekstissä
|
4. musiikki
5. matematiikka, fysiikka