kello
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
kello (1)
- ajan mittaamiseen ja näyttämiseen tarkoitettu laite
- Ostin eilen uuden kellon, koska olin hukannut vanhan kelloni.
- Atomikello on hyvin tarkka kello, joka käyttää atomien resonanssitaajuuksia ajan mittaamiseen.
- soittokello, soitin tai merkinantolaite, jota soitetaan lyömällä sitä
- äänimerkki
- Koulun kello soi.
- kellonaika
- Mitä kello on? Paljonko kello on?
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | kello | kellot |
| genetiivi | kellon | kellojen |
| partitiivi | kelloa | kelloja |
| akkusatiivi | kello; kellon | kellot |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kellossa | kelloissa |
| elatiivi | kellosta | kelloista |
| illatiivi | kelloon | kelloihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kellolla | kelloilla |
| ablatiivi | kellolta | kelloilta |
| allatiivi | kellolle | kelloille |
| Muut | ||
| essiivi | kellona | kelloina |
| translatiivi | kelloksi | kelloiksi |
| abessiivi | kellotta | kelloitta |
| instruktiivi | – | kelloin |
| komitatiivi | – | kelloine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
1. ajanmittauslaite
2. soittokello
[muokkaa] Liittyvät sanat
- heiluri, kirkonkello, kronometri, liipotin, atomikello, seinäkello, soittokello, rannekello, vellikello, viisari
[muokkaa] Idiomit
- tulla toinen ääni kelloon - muuttaa asennetta
