kello

Suomi

Substantiivi

kello (1)

1. ajan mittaamiseen ja näyttämiseen tarkoitettu laite

   Ostin eilen uuden kellon, koska olin hukannut vanhan kelloni.

   Atomikello on hyvin tarkka kello, joka käyttää atomien resonanssitaajuuksia ajan mittaamiseen.

2. (musiikki) ontosta avonaisesta metallikuoresta muodostuva soitin, jota soitetaan lyömällä sitä
3. äänimerkki

   Koulun kello soi.

4. kellonaika

   Mitä kello on? Paljonko kello on?

5. hirven parta

   Hirven parta on näöltään kuin metsässä laidunnetun kotieläimen kello.

Käännökset

1. ajanmittauslaite

englanti: clock, (kannettava, kädessä pidettävä) watch espanja: reloj esperanto: horloĝo fääri: klokka islanti: klukka ido: horlojo norja (bokmål): klokke f. ranska: montre f., réveil m., horloge f.

ruotsi: klocka saksa: Uhr f. tšekki: hodiny mon., hodinky mon. turkki: saat venäjä: часы mon. unkari: óra uzbekki: соат viro: kell

2. soitin

englanti: bell espanja: campana, (pieni) campanilla saksa: Glocke f. italia: campana puola: dzwon ranska: cloche

tšekki: (kirkon) zvon, zvonek, (lehmän) zvonec, (pieni) zvoneček unkari: harang romania: clopot venäjä: колокол, (pieni) колокольчик

Liittyvät sanat

• ankkuri, heiluri, liipotin, osoitin, pinteli, viisari
• atomikello, kronometri, rannekello, rataskello, seinäkello, herätyskello, kelloradio
• kirkonkello, soittokello, lehmänkello, vellikello

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	kello	kellot
genetiivi	kellon	kellojen
partitiivi	kelloa	kelloja
akkusatiivi	kello; kellon	kellot
Sisäpaikallissijat
inessiivi	kellossa	kelloissa
elatiivi	kellosta	kelloista
illatiivi	kelloon	kelloihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	kellolla	kelloilla
ablatiivi	kellolta	kelloilta
allatiivi	kellolle	kelloille
Muut
essiivi	kellona	kelloina
translatiivi	kelloksi	kelloiksi
abessiivi	kellotta	kelloitta
instruktiivi	–	kelloin
komitatiivi	–	kelloine- + omistusliite

Idiomit

• tulla toinen ääni kelloon - muuttaa asennetta