kulkunen

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kulkunen (38)

  1. pallomainen metallikello, jossa on yl. ristikkäiset ääniraot ja sisällään metallinen hely
    Luokkiin kiinnitetty kulkunen kilahteli hevosen liikahdellessa ja kilkatti rytmikkäästi eläimen juostessa.
    Tonttulakin kilisevä kulkunen saa eloa tonttuleikkeihin.
  2. (puhekieltä, monikossa) kivekset
    Pallo tuli suoraan kulkusille.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkulkuˌnen/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kulkunen kulkuset
genetiivi kulkusen kulkusten
kulkusien
partitiivi kulkusta kulkusia
akkusatiivi kulkunen; kulkusen kulkuset
Sisäpaikallissijat
inessiivi kulkusessa kulkusissa
elatiivi kulkusesta kulkusista
illatiivi kulkuseen kulkusiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kulkusella kulkusilla
ablatiivi kulkuselta kulkusilta
allatiivi kulkuselle kulkusille
Muut
essiivi kulkusena kulkusina
translatiivi kulkuseksi kulkusiksi
abessiivi kulkusetta kulkusitta
instruktiivi kulkusin
komitatiivi kulkusine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]