tiuku

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tiuku (1-D)

  1. pieni kielellinen metallikello, kulkunen
    Porojen tiu’ut helähtelivät.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈt̪iukʷu]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tiuku tiu’ut
genetiivi tiu’un tiukujen
(tiukuin)
partitiivi tiukua tiukuja
akkusatiivi tiuku; tiu’un tiu’ut
Sisäpaikallissijat
inessiivi tiu’ussa tiu’uissa
elatiivi tiu’usta tiu’uista
illatiivi tiukuun tiukuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi tiu’ulla tiu’uilla
ablatiivi tiu’ulta tiu’uilta
allatiivi tiu’ulle tiu’uille
Muut
essiivi tiukuna tiukuina
translatiivi tiu’uksi tiu’uiksi
abessiivi tiu’utta tiu’uitta
instruktiivi tiu’uin
komitatiivi tiukuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]