kärki

Katso myös: Kärki

Suomi

Substantiivi

kärki (7-L)

1. esineen tai muodostuman uloin, tavallisesti teräväksi suippeneva osa

   neulan kärki, kynän kärki, kolmion kärjet

2. joukon etumainen osa

   Kilpajuoksijoiden kärki lähtee viimeiselle kierrokselle.

3. (kuvaannollisesti) sanallisen tai fyysisen hyökkäyksen ensimmäinen, näkyvin tai tärkein osa

   Vastapuolen ystävällisyys taittoi kärjen hänen suuttumukseltaan.

   Vastaväittelijän taitava argumentaatio taittoi kritiikin kärjen.

   Hyökkäyksen kärki ei taittunut taisteluissa.

   Kriitikin kärki kohdistuu soratien huonoon kuntoon.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	kärki	kärjet
genetiivi	kärjen	kärkien (kärkein)
partitiivi	kärkeä	kärkiä
akkusatiivi	kärki; kärjen	kärjet
Sisäpaikallissijat
inessiivi	kärjessä	kärjissä
elatiivi	kärjestä	kärjistä
illatiivi	kärkeen	kärkiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	kärjellä	kärjillä
ablatiivi	kärjeltä	kärjiltä
allatiivi	kärjelle	kärjille
Muut
essiivi	kärkenä	kärkinä
translatiivi	kärjeksi	kärjiksi
abessiivi	kärjettä	kärjittä
instruktiivi	–	kärjin
komitatiivi	–	kärkine- + omistusliite

Etymologia

Tällä sanalla ei valitettavasti vielä ole etymologiaa, mutta voit halutessasi lisätä sen.

Käännökset

1. ulkoneva terävä osa

englanti: point, tip, prong, (kolmion) apex, (kulman, kartion) vertex, (särmä) edge, (niemen) end, (listan) top

saksa: Spitze f. venäjä: носок m.

2. etummainen osa

englanti: front, head

saksa: Spitze f.

3. hyökkäyksen tärkein osa

englanti: edge, point, sting

saksa: Spitze f.

Liittyvät sanat

• huippu, särmä

Johdokset

• adjektiivit: kärkevä
• verbit: kärjistää