front

Wikisanakirjasta
Katso myös: Front

Englanti[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

front (ei vertailuasteita)

  1. etumainen

Substantiivi[muokkaa]

front (monikko fronts)

  1. etupuoli, etuosa, julkisivu
  2. (sodankäynti, ilmatiede) rintama
  3. (vanhentunut) otsa

Ranska[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

front m. (monikko fronts[luo])

  1. otsa
  2. etupuoli
  3. (sodankäynti) rintama
  4. (ilmatiede) säärintama

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • front Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Romania[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

genetiivi/datiivi
yksikkö unui front
määräinen frontului
monikkounor fronturi
määräinenfronturilor

front n. (määräinen: frontulmonikko: fronturi, määräinen: fronturile)

  1. rintama
    Frontul Salvării Naţionale – kansallinen pelastusrintama
    Frontul Popular – kansanrintama

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

front yl. (3) (yks. määr. fronten[luo], mon. epämäär. fronter[luo], mon. määr. fronterna[luo])

  1. rintama

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • front Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Serbia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

frȍnt m. (kyrillinen фронт)

  1. (sodankäynti) rintama