särmä

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

särmä (10)

  1. monitahokkaan erisuuntaisten tasopintojen yhtymäkohta
  2. (slangia) sotilaallinen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi särmä särmät
genetiivi särmän särmien
(särmäin)
partitiivi särmää särmiä
akkusatiivi särmä; särmän särmät
Sisäpaikallissijat
inessiivi särmässä särmissä
elatiivi särmästä särmistä
illatiivi särmään särmiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi särmällä särmillä
ablatiivi särmältä särmiltä
allatiivi särmälle särmille
Muut
essiivi särmänä särminä
translatiivi särmäksi särmiksi
abessiivi särmättä särmittä
instruktiivi särmin
komitatiivi särmine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Vieruskäsitteet[muokkaa]