särmä
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi
Substantiivi
särmä (10)
- monitahokkaan erisuuntaisten tasopintojen yhtymäkohta
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | särmä | särmät |
| genetiivi | särmän | särmien (särmäin) |
| partitiivi | särmää | särmiä |
| akkusatiivi | särmä; särmän | särmät |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | särmässä | särmissä |
| elatiivi | särmästä | särmistä |
| illatiivi | särmään | särmiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | särmällä | särmillä |
| ablatiivi | särmältä | särmiltä |
| allatiivi | särmälle | särmille |
| Muut | ||
| essiivi | särmänä | särminä |
| translatiivi | särmäksi | särmiksi |
| abessiivi | särmättä | särmittä |
| instruktiivi | – | särmin |
| komitatiivi | – | särmine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
tasopintojen yhtymäkohta
|
