point

Englanti

Substantiivi

point (monikko points)

1. paikka, kohta
2. kärki, pää, huippu
3. ajankohta, vaihe
4. näkökohta, pointti
5. asian ydin
6. (kielitiede) piste, ".-merkki"
7. piste (kilpailussa)

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	points
part. prees.	pointing
imp. & part. perf.	pointed

point

1. ~ to näyttää jtk (eleillä), osoittaa jtk/jhk
2. ~ to viitata jhk, antaa vihiä jstk
3. saumata

Ranska

Substantiivi

point m. (monikko points)

1. (kielitiede) piste, ".-merkki"
2. piste (kilpailussa)
3. kohta, paikka
4. seikka, kysymys
5. prosenttiyksikkö

   Sarkozy va annoncer une hausse de la TVA de 1,6 point. (TV5)

Verbi

point

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä poindre

Verbi

point m., pointe f. (monikko points m., pointes f.)

1. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä poindre