vihi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vihi (5)

  1. (metsästys, vanhahtava) vainu, haju
  2. (kuvaannollisesti) aavistus, (arkikieltä) haju
    saada asiasta vihiä = saada alustava tieto jonkin olemassaolosta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋihi/
  • tavutus: vi‧hi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vihi vihit
genetiivi vihin vihien
(vihein)
partitiivi vihiä vihejä
akkusatiivi vihi;
vihin
vihit
sisäpaikallissijat
inessiivi vihissä viheissä
elatiivi vihistä viheistä
illatiivi vihiin viheihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vihillä viheillä
ablatiivi vihiltä viheiltä
allatiivi vihille viheille
muut sijamuodot
essiivi vihinä viheinä
translatiivi vihiksi viheiksi
abessiivi vihittä viheittä
instruktiivi vihein
komitatiivi viheine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vihi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

vihikoira, vihivaunu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vihi Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

vihi

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä vihkiä
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä vihkiä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä vihkiä