piikki

Katso myös: Piikki

Suomi

Substantiivi

piikki (5-A) (monikko piikit)

1. pistämistä tai pienten esineiden käsittelyä varten valmistettu terävä esine

   siilin, kaktuksen, ruusun piikit

   Ei ole ruusuja ilman piikkejä.

2. signaalissa ilmenevä lyhytaikainen terävä nousu

   Kuvaajan alussa on terävä piikki.

3. (arkikieltä) injektioruisku; sillä annettava pistos
4. sodankäynnissä Euroopassa 1700-luvun alkuun asti ritareita ja ratsuväkeä vastaan käytetty raskas keihäs
5. (kuvaannollisesti) tilanne jossa rahaa tai tavaraa on saatavissa ilmaiseksi tai maksun tapahtuessa myöhemmin, luotto, tili

   Piikki auki koko ravintolalle!

   Veronmaksajien piikki on auki ilman kattoa.

   Kännykän voi laittaa huoletta firman piikkiin.

6. (puhekieltä) kevytmoottoripyörä, jonka moottorin iskutilavuus on yleensä 125 cm³, satapiikki
7. (puhekieltä) jokin asia, jota kuvaa luku 25
   • piikin juoksu = 25 km:n juoksu,
   • (vanhentunut) piikki = 25 pennin kolikko

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

jäykkäpiikkiäes, joustopiikkiäes, kitupiikki, kolmipiikki, lihapiikki, luupiikki, nukutuspiikki, piikkiäes, piikkihuume, piikkikärki, piikkikärkinen, piikkikorko, piikkikorkoinen, piikkikruunu, piikkilanka, piikkilanka-aita, piikkilankaeste, piikkimatto, piikkinahkainen, piikkinen, piikkisika, piikkisuora, rokotuspiikki, ruusunpiikki, satapiikkinen, teräväpiikkinen, viisipiikkinen