uloin

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

uloin (36) (superlatiivinen, ei positiivimuotoa; komparatiivi ulompi)

  1. eniten ulkopuolella sijaitseva

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈuloi̯n/
  • tavutus: u‧loin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uloin uloimmat
genetiivi uloimman uloimpien
ulointen
(uloimpain)
partitiivi ulointa uloimpia
akkusatiivi uloin; uloimman uloimmat
sisäpaikallissijat
inessiivi uloimmassa uloimmissa
elatiivi uloimmasta uloimmista
illatiivi uloimpaan uloimpiin
ulkopaikallissijat
adessiivi uloimmalla uloimmilla
ablatiivi uloimmalta uloimmilta
allatiivi uloimmalle uloimmille
muut sijamuodot
essiivi uloimpana
(uloinna)
uloimpina
translatiivi uloimmaksi uloimmiksi
abessiivi uloimmatta uloimmitta
instruktiivi uloimmin
komitatiivi uloimpine

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
  • (eniten ulkopuolella sijaitseva) sisin

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • uloin Kielitoimiston sanakirjassa