varkaus
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]varkaus (40)
- toisen omaisuuden ottaminen luvatta
- (oikeustiede) tahallinen irtaimen omaisuuden anastus, johon ei liity väkivaltaa tai uhkausta, varastamisen toteutus
- (vanhentunut) salmi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑrkɑus/ tai /ˈʋɑrkɑu̯s/
- tavutus: var‧ka‧us / var‧kaus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | varkaus | varkaudet |
| genetiivi | varkauden | varkauksien |
| partitiivi | varkautta | varkauksia |
| akkusatiivi | varkaus; varkauden |
varkaudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | varkaudessa | varkauksissa |
| elatiivi | varkaudesta | varkauksista |
| illatiivi | varkauteen | varkauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | varkaudella | varkauksilla |
| ablatiivi | varkaudelta | varkauksilta |
| allatiivi | varkaudelle | varkauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | varkautena | varkauksina |
| translatiivi | varkaudeksi | varkauksiksi |
| abessiivi | varkaudetta | varkauksitta |
| instruktiivi | – | varkauksin |
| komitatiivi | – | varkauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | varkaude- | |
| vahva vartalo | varkaute- | |
| konsonantti- vartalo |
varkaut- | |
Etymologia
[muokkaa]substantiivi varas ((vahva) vokaalivartalo varkaa- ) + johdin -us
Käännökset
[muokkaa]1. toisen omaisuuden ottaminen luvatta
2. oikeustiede
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]autovarkaus, käyttövarkaus, murtovarkaus, myymälävarkaus, pyörävarkaus, taskuvarkaus, varkausjuttu, varkausvakuutus