kavallus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kavallus (39)

  1. (omaisuusrikos) anastusrikoksen muoto, jossa henkilö anastaa hänen haltuunsa uskottuja varoja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kavallus kavallukset
genetiivi kavalluksen kavallusten
kavalluksien
partitiivi kavallusta kavalluksia
akkusatiivi kavallus;
kavalluksen
kavallukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kavalluksessa kavalluksissa
elatiivi kavalluksesta kavalluksista
illatiivi kavallukseen kavalluksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kavalluksella kavalluksilla
ablatiivi kavallukselta kavalluksilta
allatiivi kavallukselle kavalluksille
muut sijamuodot
essiivi kavalluksena kavalluksina
translatiivi kavallukseksi kavalluksiksi
abessiivi kavalluksetta kavalluksitta
instruktiivi kavalluksin
komitatiivi kavalluksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

pesänkavallus, veronkavallus

Aiheesta muualla[muokkaa]