kavaltaa

Suomi

Verbi

kavaltaa (54-I) (taivutus[luo])

1. varastaa hallussaan olevaa, jonkun toisen omistamaa, omaisuutta

   Isännöitsijä kavalsi taloyhtiöiltä yli 600 000 euroa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑʋɑlt̪ɑːˣ/
• tavutus: ka‧val‧taa

Käännökset

1. varastaa hallussaan olevaa omaisuutta

englanti: defraud

Liittyvät sanat

• kavala

Johdokset

• substantiivit: kavallus, kavaltaja

Aiheesta muualla

• kavaltaa Kielitoimiston sanakirjassa