anastus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
anastus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈɑnɑst̪us/
- tavutus: a‧nas‧tus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | anastus | anastukset |
| genetiivi | anastuksen | anastusten anastuksien |
| partitiivi | anastusta | anastuksia |
| akkusatiivi | anastus; anastuksen |
anastukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | anastuksessa | anastuksissa |
| elatiivi | anastuksesta | anastuksista |
| illatiivi | anastukseen | anastuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | anastuksella | anastuksilla |
| ablatiivi | anastukselta | anastuksilta |
| allatiivi | anastukselle | anastuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | anastuksena | anastuksina |
| translatiivi | anastukseksi | anastuksiksi |
| abessiivi | anastuksetta | anastuksitta |
| instruktiivi | – | anastuksin |
| komitatiivi | – | anastuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | anastukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
anastus- | |
Käännökset[muokkaa]
1. anastaminen
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- anastus Kielitoimiston sanakirjassa