varastaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

varastaa (53) (taivutus[luo])

  1. ottaa luvatta omaisuutta, joka ei kuulu itselle
    Mies varasti arvokkaita koruja.
  2. (kuvaannollisesti) ottaa jotakin luvatta, erityisesti jotain aineetonta
    varastaa ideoita
    Hakkeri varasti Van Rompuyn meilejä (hs.fi)
    Estelle varasti huomion Victorian syntymäpäivänä (kaleva.fi)
  3. (urheilu) lähteä ennen lähtömerkkiä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑrɑst̪ɑːˣ/
  • tavutus: va‧ras‧taa

Etymologia[muokkaa]

johdos substantiivista varas (varas- + -ta- + -a)[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 319 tA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.