vaja

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vaja (9)

  1. usein asuintalon tontilla sijaitseva yksinkertainen ja yksikerroksinen pieni varastorakennus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈʋɑjɑ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi vaja vajat
genetiivi vajan vajojen
(vajain)
partitiivi vajaa vajoja
akkusatiivi vaja; vajan vajat
Sisäpaikallissijat
inessiivi vajassa vajoissa
elatiivi vajasta vajoista
illatiivi vajaan vajoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi vajalla vajoilla
ablatiivi vajalta vajoilta
allatiivi vajalle vajoille
Muut
essiivi vajana vajoina
translatiivi vajaksi vajoiksi
abessiivi vajatta vajoitta
instruktiivi vajoin
komitatiivi vajoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

alkuaan merkinnyt ehkä 'väliä'[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

halkovaja kalustovaja, puuvaja, työkaluvaja, vajarakennus, venevaja

Aiheesta muualla[muokkaa]

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vaja (1) (yks. määr. vajan, mon. epämäär. vajor, mon. määr. vajorna)

  1. vaadin

Viro[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

vaja

  1. tarpeen
    Mul on raha vaja. – Tarvitsen rahaa [minulle on raha tarpeen]
    Mull on vaja koju minna. – Minun ptää mennä kotiin.
    On teel veel midagi vaja?" – Tarvitsetteko vielä jotain?

Liittyvät sanat[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vaja

  1. (murteissa) eteinen

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. s. 332. 5. muuttamaton laitos. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.