Siirry sisältöön

vaje

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vaje (48)[1]

  1. tilanne, jossa jostakin on vajausta; se, että jokin jää vajaaksi jostakin; alijäämä
    syntyä vajeita
    Toimituksessanne oli kohtuuttomasti vajeita.
    Vajeen kasvu saattaa johtaa kassakriisiin.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑjeˣ/
  • tavutus: va‧je

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaje vajeet
genetiivi vajeen vajeiden
vajeitten
partitiivi vajetta vajeita
akkusatiivi vaje;
vajeen
vajeet
sisäpaikallissijat
inessiivi vajeessa vajeissa
elatiivi vajeesta vajeista
illatiivi vajeeseen vajeisiin
vajeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vajeella vajeilla
ablatiivi vajeelta vajeilta
allatiivi vajeelle vajeille
muut sijamuodot
essiivi vajeena vajeina
translatiivi vajeeksi vajeiksi
abessiivi vajeetta vajeitta
instruktiivi vajein
komitatiivi vajeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vajee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vajet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

vajeta

Yhdyssanat[muokkaa]

budjettivaje, energiavaje, henkilöstövaje, johtajuusvaje, kassavaje, kauppavaje, maksuvaje

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vaje Kielitoimiston sanakirjassa

Sloveeni[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vaje

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta vaja
  2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta vaja
  3. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta vaja

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48