puutos
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]puutos (39)
- puute, vaje, jonkin puuttuminen; tila, jossa jotakin ei ole riittävästi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpuːt̪os/
- tavutus: puu‧tos
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puutos | puutokset |
| genetiivi | puutoksen | puutosten puutoksien |
| partitiivi | puutosta | puutoksia |
| akkusatiivi | puutos; puutoksen |
puutokset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puutoksessa | puutoksissa |
| elatiivi | puutoksesta | puutoksista |
| illatiivi | puutokseen | puutoksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puutoksella | puutoksilla |
| ablatiivi | puutokselta | puutoksilta |
| allatiivi | puutokselle | puutoksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puutoksena | puutoksina |
| translatiivi | puutokseksi | puutoksiksi |
| abessiivi | puutoksetta | puutoksitta |
| instruktiivi | – | puutoksin |
| komitatiivi | – | puutoksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puutokse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
puutos- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Anagrammit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- puutos Kielitoimiston sanakirjassa