puuttua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
puuttua (52-C) (taivutus[luo])
- olla poissa jostakin ja aiheuttaa siten sen vajavaisuus
- Vain yksi pala puuttuu tästä palapelistä.
- olla olematta jollakin/jollakulla ja aiheuttaa siten sille puute tai tarve
- Siltä mieheltä ei ole koskaan puuttunut rahaa.
- sekaantua johonkin
- Älä puutu tähän asiaan!
- (vanhahtava) kajota, käydä käsiksi
- Mutta kun hän istui tuomarinistuimella, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: ”Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä.” (Vanha kirkkoraamattu, Matt. 27:19)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈpuːtːuɑ]
Tavutus[muokkaa]
- tavutus: puut‧tu‧a
Käännökset[muokkaa]
3. sekaantua
Ks. sekaantua |
4. käydä käsiksi
Ks. kajota |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
- (aiheuttaa vajavaisuus) uupua
Johdokset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- puuttua Kielitoimiston sanakirjassa