puuttua

Suomi

Verbi

puuttua (52-C) (taivutus[luo])

1. olla poissa jostakin ja aiheuttaa siten sen vajavaisuus

   Vain yksi pala puuttuu tästä palapelistä.

2. olla olematta jollakin/jollakulla ja aiheuttaa siten sille puute tai tarve

   Siltä mieheltä ei ole koskaan puuttunut rahaa.

3. sekaantua johonkin

   Älä puutu tähän asiaan!

4. (vanhahtava) kajota, käydä käsiksi

   Mutta kun hän istui tuomarinistuimella, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: ”Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä.” (Vanha kirkkoraamattu, Matt. 27:19)

Ääntäminen

• IPA: [ˈpuːtːuɑ]

Tavutus

• tavutus: puut‧tu‧a

Käännökset

1. aiheuttaa vajavaisuus olemalla poissa

englanti: be missing espanja: faltar, carecer hollanti: ontbreken ido: mankar ranska: manquer

ruotsi: saknas saksa: fehlen tanska: mangle viro: puuduma

2. aiheuttaa puute tai tarve olemalla olematta jollakin tai jollakulla

englanti: lack islanti: sakna norja (bokmål): mangle norja (riksmål): mangle

norja (nynorsk): mangle ruotsi: sakna saksa: fehlen tanska: mangle

3. sekaantua

Ks. sekaantua

4. käydä käsiksi

Ks. kajota

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (aiheuttaa vajavaisuus) uupua

Johdokset

• substantiivit: puute, puutos, puuttuminen

Aiheesta muualla

• puuttua Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 1074, 1079 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa