uupua

Suomi

Verbi

uupua (52-E) (taivutus[luo])

1. väsyä (varsinkin tavallista perusteellisemmin)

   Uuvuin juhlissa täydellisesti.

2. (kuvaannollisesti) ikävystyä, pitkästyä
3. puuttua

   (murteellinen, yleiskielessä vanhahtava) Puusepältä uupui vasemman käden pikkusormi.

   Tästä uupuu osa.

4. (murteellinen) ehtyä

   Kuivalla kaudella joet uupuvat hiekkaan, sitten uupuu lypsykarja.

Ääntäminen

• IPA: /ˈuːpuɑˣ/
• tavutus: uu‧pu‧a

Etymologia

• mahdollisesti johdos ikivanhasta ’tyhjää tilaa’ tai ’onkaloa’ merkitsevästä sanasta uu (vartalo uu- + pääte -pua)

Käännökset

1. väsyä kovasti

ranska: s'épuiser, s'éreinter

Liittyvät sanat

• lannistua, masentua

Johdokset

• adjektiivit: uupunut, uuvuttava
• adverbit: uuvuksiin, uuvuksissa
• substantiivit: uupuminen, uupumus
• verbit: uuvahtaa, uuvuttaa

Aiheesta muualla

• uupua Kielitoimiston sanakirjassa
• uupua Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 1009, 1074, 1079 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa