uupua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

uupua (52-E) (taivutus[luo])

  1. väsyä
    uuvuin juhlissa täydellisesti
  2. ikävystyä, pitkästyä
  3. puuttua
    Puusepältä uupui vasemman käden pikkusormi.
    tästä uupuu osa
  4. ehtyä
    Kuivalla kaudella joet uupuvat hiekkaan, sitten uupuu lypsykarja.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈuːpuɑˣ/
  • tavutus: uu‧pu‧a

Etymologia[muokkaa]

Mahdollisesti johdos samasta ikivanhasta ’tyhjää tilaa’ tai ’onkaloa’ merkitseävästä sanasta uu.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • uupua Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004: uuttaa