uupunut
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]uupunut (47) (komparatiivi uupuneempi, superlatiivi uupunein) (taivutus[luo])
- lopen väsynyt
- Moisen uurastuksen jälkeen olen aivan uupunut.
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]uupunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä uupua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uupunut | uupuneet |
| genetiivi | uupuneen | uupuneiden uupuneitten |
| partitiivi | uupunutta | uupuneita |
| akkusatiivi | uupunut; uupuneen |
uupuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uupuneessa | uupuneissa |
| elatiivi | uupuneesta | uupuneista |
| illatiivi | uupuneeseen | uupuneisiin uupuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uupuneella | uupuneilla |
| ablatiivi | uupuneelta | uupuneilta |
| allatiivi | uupuneelle | uupuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uupuneena | uupuneina |
| translatiivi | uupuneeksi | uupuneiksi |
| abessiivi | uupuneetta | uupuneitta |
| instruktiivi | – | uupunein |
| komitatiivi | – | uupuneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uupunee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uupunut- | |