upotus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

upotus (39)

  1. upottaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈupot̪us/
  • tavutus: u‧po‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi upotus upotukset
genetiivi upotuksen upotusten
upotuksien
partitiivi upotusta upotuksia
akkusatiivi upotus;
upotuksen
upotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi upotuksessa upotuksissa
elatiivi upotuksesta upotuksista
illatiivi upotukseen upotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi upotuksella upotuksilla
ablatiivi upotukselta upotuksilta
allatiivi upotukselle upotuksille
muut sijamuodot
essiivi upotuksena upotuksina
translatiivi upotukseksi upotuksiksi
abessiivi upotuksetta upotuksitta
instruktiivi upotuksin
komitatiivi upotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo upotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
upotus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä upottaa (upot- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

upotuskaste, upotuskoristelu, upotuspora, upotussuolaus

Anagrammit[muokkaa]

putous, puusto, puutos

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • upotus Kielitoimiston sanakirjassa
  • upotus Tieteen termipankissa