vajaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

vajaa (17) (komparatiivi vajaampi, superlatiivi vajain) (taivutus[luo])

  1. josta puuttuu jotakin; vaillinainen, vajanainen, riittämätön
    vajaa lasillinen
    Kokoelma on vajaa.
    Onko munuaisten toiminta vajaata?
  2. (puhekieltä, halventava) vajaamielinen, tyhmä
    Oletko vähän vajaa?
  3. (matematiikka) luonnollisesta luvusta: sellainen, jonka itseään pienempien tekijöiden summa on pienempi kuin luku itse

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑjɑː/, [ˈʋɑjɑː]
  • tavutus: va‧jaa

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

vajaahampainen, vajaakuntoinen, vajaakykyinen, vajaakäyttö, vajaalaatuinen, vajaalukuinen, vajaalämpöinen, vajaamielinen, vajaamittainen, vajaaravitsemus, vajaasärmäinen, vajaatehoinen, vajaatoiminta, vajaatuottoinen, vajaatyökykyinen, vajaatyöllisyys, vajaavaltainen, vajaaälyinen

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vajaa Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

vajaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta vaja