vaan

Suomi

Konjunktio

vaan

1. (rinnastuskonjunktio) ilmaisee vastakohtaisuutta tai edellä kerrotusta poikkeavuutta

   Matkanteko ei silti nopeutunut, vaan päinvastoin hidastui.

   Sovintoon ei päästy, vaan tilanne kärjistyi entisestään.

   En minä vaan hän.

2. (murteellinen) ilmaisee rajausta juuri mainittuun: mutta

   Mene käväisemään siellä, vaan älä jää sinne kovin pitkäksi aikaa!

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑːn/
• tavutus: vaan

Käännökset

1. ilmaisee vastakohtaisuutta tai edellä kerrotusta poikkeavuutta

englanti: but... (instead) ranska: mais... (à la place) ruotsi: utan

saksa: sondern venäjä: но viro: vaid

2. mutta

englanti: but... (instead) saksa: nur

viro: kuid, aga

Adverbi

vaan

1. (puhekieltä) vain

   Me käveltiin vaan vähän matkaa.

2. (puhekieltä) imperatiivisen verbin yhteydessä ilmaisee vaatimusta tai suostumusta, kieltolauseessa kieltoa: vain

   Lähde vaan kalppimaan siitä, jätkä!

   Syö pois vaan äläkä kursaile!

   Älä vaan lue venäläisiä nettilehtiä, ettet saa sieltä disinformaatiota!

Huomautukset

• Kahta kokonaista päälausetta erottaessaan vaan-sanan edelle tulee aina pilkku.
• Kun vaan-sanalla alkava jakso ei ole kokonainen päälause, pilkkua ei tarvitse, mutta sitä voidaan käyttää.

Etymologia

• sanan alkuperästä on useita vaihtoehtoisia selityksiä ja se liittyy läheisesti vain-sanaan. Kummankin sanan merkityksen kehitys on lähtenyt adverbista, joka on merkinnyt ’ainoastaan’. Lauseen en syö, vaan juon merkitys on siten ollut jotakin sellaista kuin ’en syö; ainoastaan juon’ > ’en syö, sen sijaan juon’.

Erään teorian mukaan sana olisi yksikön instruktiivi vaka-sanasta.

Toisen selityksen mukaan se on yksikön instruktiivi vaja-sanasta, jolloin samoissa yhteyksissä esiintyvä vain-sana olisi mahdollista tulkita saman sanan monikon instruktiiviksi.

Kolmannen selityksen mukaan sana on vaiva-sanan epäsäännöllinen ja lyhentynyt instruktiivi.

Neljännen vaihtoehdon mukaan sana on keskiaikainen germaaninen laina, esimerkiksi keskialasaksan sanas­ta wan (’vain, ainoastaan; paitsi, lukuun ottamatta; mutta, vaan; toki’).

Mahdollista on myös, että sanassa yhdistyy useita eri alkuperää olevia muotoja.

Käännökset

1. vain

Ks. vain

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (rajaus juuri mainittuun, yleiskieltä) mutta

Aiheesta muualla

• vaan Kielitoimiston sanakirjassa