vaan

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Konjunktio[muokkaa]

vaan

  1. (rinnastuskonjunktio) ilmaisee vastakohtaisuutta tai edellä kerrotusta poikkeavaa
    Matkanteko ei silti nopeutunut vaan päinvastoin entisestäänkin hidastui.
  2. (murteellinen) kerrottua rajoittava sana
    Mene käväisemään siellä, vaan älä jää sinne kovin pitkäksi aikaa.
  3. (puhekieltä) vain
    Me käveltiin vaan vähän matkaa.

Etymologia[muokkaa]

Sanan alkuperästä on useita vaihtoehtoisia selityksiä ja se liittyy läheisesti vain-sanaan. Kummankin sanan merkityksen kehitys on lähtenyt adverbista, joka on merkinnyt ’ainoastaan’. Lauseen en syö vaan juon merkitys on siten ollut jotakin sellaista kuin ’en syö, ainoastaan juon’, josta ’en syö, sen sijaan juon’.[1]

Yhden teorian mukaan sana olisi yksikön instruktiivi vaka-sanasta.[2]

Toisen selityksen mukaan se on yksikön instruktiivi vaja-sanasta, jolloin samoissa yhteyksissä esiintyvä vain-sana olisi mahdollista tulkita saman sanan monikon instruktiiviksi.[2]

Kolmannen selityksen mukaan sana on vaiva-sanan epäsäännöllinen ja lyhentynyt instruktiivi.[2]

Neljännen vaihtoehdon mukaan sana on keskiaikainen germaaninen laina, esim. keskialasaksan wan ’vain, ainoastaan; paitsi, lukuun ottamatta; mutta, vaan; toki’.[2]

Mahdollista on myös, että sanassa yhdistyy useita eri alkuperää olevia muotoja.[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
  • (kerrottua rajoittava sana, yleiskieltä) mutta

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 61
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.