vaiva

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vaiva (9)

  1. rasittava tai hankala asia, joka vaatii erityistä paneutumista; vastus, harmi
    Ei siitä oikeastaan ole mitään vaivaa.
  2. epämiellyttävä fyysinen tuntemus, esim. kipu, sairaus
    Urheilijalle vaivat ovat tavallisia.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑiʋɑ/
  • tavutus: vai‧va

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaiva vaivat
genetiivi vaivan vaivojen
(vaivain)
partitiivi vaivaa vaivoja
akkusatiivi vaiva;
vaivan
vaivat
sisäpaikallissijat
inessiivi vaivassa vaivoissa
elatiivi vaivasta vaivoista
illatiivi vaivaan vaivoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaivalla vaivoilla
ablatiivi vaivalta vaivoilta
allatiivi vaivalle vaivoille
muut sijamuodot
essiivi vaivana vaivoina
translatiivi vaivaksi vaivoiksi
abessiivi vaivatta vaivoitta
instruktiivi vaivoin
komitatiivi vaivoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vaiva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ilmavaiva, jalkavaiva, maanvaiva, mahavaiva, omantunnonvaiva, päänvaiva, selkävaiva, sydänvaiva, tunnonvaiva, vaivannäkö, vaivanpalkka, vatsavaiva

Idiomit[muokkaa]

  • nähdä vaivaa - ponnistella jonkin asian eteen

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vaiva Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.