ukko

Wikisanakirjasta
Katso myös: Ukko

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ukko (1-A)

  1. koiraspuolinen täysikasvuinen metso tai teeri
  2. vanha tai vanhanoloinen mies
    Hän ei ole vielä vanha mies vaikka näyttääkin ukolta.
  3. isoisä
  4. isä
  5. (puhekieltä) aviomies
    Hyvähän sinun, kun on rikas ukko, sen kun vain elelet leveästi.
  6. (arkikieltä) lelufiguuri
    Heman-ukko

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈukːo/
  • tavutus: uk‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ukko ukot
genetiivi ukon ukkojen
partitiivi ukkoa ukkoja
akkusatiivi ukko;
ukon
ukot
sisäpaikallissijat
inessiivi ukossa ukoissa
elatiivi ukosta ukoista
illatiivi ukkoon ukkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ukolla ukoilla
ablatiivi ukolta ukoilta
allatiivi ukolle ukoille
muut sijamuodot
essiivi ukkona ukkoina
translatiivi ukoksi ukoiksi
abessiivi ukotta ukoitta
instruktiivi ukoin
komitatiivi ukkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo uko-
vahva vartalo ukko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

appiukko, ennustajaukko, huru-ukko, isäukko, joulu-ukko, kuu-ukko, lumiukko, pakkasukko, pikku-ukko, puliukko, puu-ukko, tikku-ukko, tonttu-ukko, ukkoetana, ukkoherra, ukkoikä, ukkometso, ukkomies, ukkoteeri, ukkovalta, ukkovarvas, ukonhattu, ukonilma, ukonkorento, ukonköriläs, ukonnauris, ukonpalko, ukonputki, ukonsieni, vaivaisukko

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ukko Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 379, 386 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Karjala[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ukko

  1. mies

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ukko Karjalan kielen verkkosanakirjassa