ukkonen

Wikisanakirjasta
Katso myös: Ukkonen

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ukkonen (38)

  1. ilmassa olevan, ilmamassojen hankauksessa syntyneen sähkön purkaus; sen tuottama jylisevä ääni
  2. myrsky, jonka aikana ukostaa, ukkosmyrsky
    Ulkona on ukkonen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈukːonen/
  • tavutus: uk‧ko‧nen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ukkonen ukkoset
genetiivi ukkosen ukkosten
ukkosien
partitiivi ukkosta ukkosia
akkusatiivi ukkonen;
ukkosen
ukkoset
sisäpaikallissijat
inessiivi ukkosessa ukkosissa
elatiivi ukkosesta ukkosista
illatiivi ukkoseen ukkosiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ukkosella ukkosilla
ablatiivi ukkoselta ukkosilta
allatiivi ukkoselle ukkosille
muut sijamuodot
essiivi ukkosena
(ukkosna)
ukkosina
translatiivi ukkoseksi ukkosiksi
abessiivi ukkosetta ukkositta
instruktiivi ukkosin
komitatiivi ukkosine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ukkose-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ukkos-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

rintamaukkonen, ukkosenilma, ukkosenjohdatin, ukkosenjyrinä, ukkosenjyrähdys, ukkosilma, ukkoskausi, ukkoskuuro, ukkosmyrsky, ukkospilvi, ukkospuuska, ukkosrintama, ukkossade

Aiheesta muualla[muokkaa]