tuntematon

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

tuntematon (34-C) (komparatiivi tuntemattomampi, superlatiivi tuntemattomin) (taivutus)

  1. sellainen, joka ei tunne jotakin tiettyä, vailla tuntemusta oleva
    Lainsäädäntöä tuntematonta saatetaan kutsua maallikoksi.
  2. sellainen, jota ei tunneta, outo, vieras
    Joku tuntematon mies kävi kysymässä.
    tuntematon numero

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪unt̪eˌmɑt̪on/
  • tavutus: tun‧te‧ma‧ton

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • tuntematon suuruus

Aiheesta muualla[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tuntematon (34-C) (monikko tuntemattomat)

  1. henkilö, jota ei tunneta
  2. (matematiikka) tuntematon muuttuja, ratkaistava suure
    Yhtälöä ratkaistaessa tehtävänä on selvittää tuntemattoman arvo.
  3. (kuvaannollisesti) outo tai vielä selvittämätön paikka tai olotila
    Edessämme odottaa matka tuntemattomaan.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuntematon tuntemattomat
genetiivi tuntemattoman tuntemattomien
(tuntematonten)
partitiivi tuntematonta tuntemattomia
akkusatiivi tuntematon;
tuntemattoman
tuntemattomat
sisäpaikallissijat
inessiivi tuntemattomassa tuntemattomissa
elatiivi tuntemattomasta tuntemattomista
illatiivi tuntemattomaan tuntemattomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuntemattomalla tuntemattomilla
ablatiivi tuntemattomalta tuntemattomilta
allatiivi tuntemattomalle tuntemattomille
muut sijamuodot
essiivi tuntemattomana
(tuntematonna)
tuntemattomina
translatiivi tuntemattomaksi tuntemattomiksi
abessiivi tuntemattomatta tuntemattomitta
instruktiivi tuntemattomin
komitatiivi tuntemattomine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]