tuntematon
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
tuntematon (34-C) (komparatiivi tuntemattomampi, superlatiivi tuntemattomin) (taivutus[luo])
- sellainen, joka ei tunne jotakin tiettyä, vailla tuntemusta oleva
- Lainsäädäntöä tuntematonta saatetaan kutsua maallikoksi.
- sellainen, jota ei tunneta, outo, vieras
- Joku tuntematon mies kävi kysymässä.
- tuntematon muuttuja
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪unt̪eˌmɑt̪on/
- tavutus: tun‧te‧ma‧ton
Käännökset[muokkaa]
1. vailla tuntemusta jostakin
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
- tuntematon luku
- tunnistamaton
- vieras
- (paronyymi) tunteeton
- yhtälö
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: tuntematta
- substantiivit: tuntemattomuus
Vastakohta[muokkaa]
Idiomit[muokkaa]
- tuntematon suuruus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tuntematon Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi[muokkaa]
tuntematon (34-C) (monikko tuntemattomat)
- henkilö, jota ei tunneta
- (matematiikka) tuntematon muuttuja, ratkaistava suure
- Yhtälöä ratkaistaessa tehtävänä on selvittää tuntemattoman arvo.
- (kuvaannollisesti) outo tai vielä selvittämätön paikka tai olotila
- Edessämme odottaa matka tuntemattomaan.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuntematon | tuntemattomat |
| genetiivi | tuntemattoman | tuntemattomien (tuntematonten) |
| partitiivi | tuntematonta | tuntemattomia |
| akkusatiivi | tuntematon; tuntemattoman |
tuntemattomat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuntemattomassa | tuntemattomissa |
| elatiivi | tuntemattomasta | tuntemattomista |
| illatiivi | tuntemattomaan | tuntemattomiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuntemattomalla | tuntemattomilla |
| ablatiivi | tuntemattomalta | tuntemattomilta |
| allatiivi | tuntemattomalle | tuntemattomille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuntemattomana (tuntematonna) |
tuntemattomina |
| translatiivi | tuntemattomaksi | tuntemattomiksi |
| abessiivi | tuntemattomatta | tuntemattomitta |
| instruktiivi | – | tuntemattomin |
| komitatiivi | – | tuntemattomine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuntemattoma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tuntematon- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, jota ei tunneta
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
tuntematon
- (taivutusmuoto) kielteinen agenttipartisiippi verbistä tuntea
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuntematon | tuntemattomat |
| genetiivi | tuntemattoman | tuntemattomien (tuntematonten) |
| partitiivi | tuntematonta | tuntemattomia |
| akkusatiivi | tuntematon; tuntemattoman |
tuntemattomat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuntemattomassa | tuntemattomissa |
| elatiivi | tuntemattomasta | tuntemattomista |
| illatiivi | tuntemattomaan | tuntemattomiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuntemattomalla | tuntemattomilla |
| ablatiivi | tuntemattomalta | tuntemattomilta |
| allatiivi | tuntemattomalle | tuntemattomille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuntemattomana (tuntematonna) |
tuntemattomina |
| translatiivi | tuntemattomaksi | tuntemattomiksi |
| abessiivi | tuntemattomatta | tuntemattomitta |
| instruktiivi | – | tuntemattomin |
| komitatiivi | – | tuntemattomine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |