outo

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

outo (1-F) (komparatiivi oudompi, superlatiivi oudoin) (taivutus)

  1. tavallisesta poikkeava; epätavallinen, erikoinen; tuntematon
    Jääkaapista tuli outo haju.
  2. vieras, tuntematon
    Polulla oli outo kulkija.
  3. (matematiikka) luonnollisesta luvusta: sellainen, joka ei ole esitettävissä itseään pienempien tekijöidensä summana vaikka joitain tekijöitä jättäisikin pois, mutta joka on silti suurempi kuin mainittu lukua pienempien tekijöiden summa
    Outo luku on luku, joka on runsas muttei puolitäydellinen.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

uppo-outo

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • outo Kielitoimiston sanakirjassa