Siirry sisältöön

summa

Wikisanakirjasta
Katso myös: Summa

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

summa (10)

  1. (matematiikka) yhden tai useamman luvun yhteenlaskun tulos, aritmeettinen summa
    Lukujen 2 ja 3 summa on 5.
    Lukujonon 0,3 + 0,03 + 0,003 + ... summa on 1/3.
  2. tietty määrä rahaa
    500 euron summa
  3. osista muodostuva kokonaisuus
    Se oli surullisten sattumien summa.
  4. tieteenalan peruskysymyksistä laadittu kokonaisesitys

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsumːɑ/, [ˈsʷumːɑ̝]
  • tavutus: sum‧ma

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi summa summat
genetiivi summan summien
(summain)
partitiivi summaa summia
akkusatiivi summa;
summan
summat
sisäpaikallissijat
inessiivi summassa summissa
elatiivi summasta summista
illatiivi summaan summiin
ulkopaikallissijat
adessiivi summalla summilla
ablatiivi summalta summilta
allatiivi summalle summille
muut sijamuodot
essiivi summana summina
translatiivi summaksi summiksi
abessiivi summatta summitta
instruktiivi summin
komitatiivi summine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo summa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

ruotsin ja keskialasaksan kautta latinasta[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

arviosumma, jakosumma, kokonaissumma, korvaussumma, könttisumma, könttäsumma, loppusumma, lunastussumma, palkintosumma, palkkasumma, rahasumma, siirtosumma, summakauppa, summavektori, urakkasumma, vakuutussumma, vekselisumma, vektorisumma, velkasumma, veloitussumma, voittosumma, välisumma

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • summa Kielitoimiston sanakirjassa
  • summa Suomen etymologisessa sanakirjassa

Englanti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

summa (monikko summas tai summae)

  1. summa (kokonaisesitys)

Islanti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen
nominatiivisummasummansummursummurnar
akkusatiivisummusummunasummursummurnar
datiivisummusummunnisummumsummunum
genetiivisummusummunnarsummasummanna

summa f.

  1. summa

Latina

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
nominatiivisummasummae
akkusatiivisummamsummās
genetiivisummaesummārum
datiivisummaesummīs
ablatiivisummāsummīs

summa f. (1)

  1. summa

Ruotsi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

summa yl. (1) (yks. määr. summan [luo], mon. epämäär. summor [luo], mon. määr. summorna [luo])

  1. summa

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • summa Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Unkari

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

summa

  1. summa

Viro

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

summa (gen. summa, part. summat)

  1. summa
  2. yhteismäärä, kokonaismäärä
  3. rahasumma, rahamäärä (syn. rahasumma)

Taivutus

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • summa Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • summa sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Lähteet

[muokkaa]
  • Eesti-soome sõnaraamat / Paul Kokla et al. – Tallinn : Valgus, [1990] 2007.

Viitteet

[muokkaa]
  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja RÖ. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.