summittainen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
summittainen (38) (komparatiivi summittaisempi, superlatiivi summittaisin) (taivutus[luo])
- epätarkka, arvioon perustuva, likimääräinen, suuripiirteinen
- summittainen sijainti
- summittainen ajankohta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsumːit̪ˌt̪ɑi̯nen/
- tavutus: sum‧mit‧tai‧nen
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. epätarkka, arvioon perustuva, likimääräinen, suuripiirteinen
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: summittaisesti
- substantiivit: summittaisuus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- summittainen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.