Siirry sisältöön

suma

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

suma (10)

  1. tukkien kasaantuminen ja juuttuminen yhteen uitossa
  2. (kuvaannollisesti) ruuhka

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsumɑ/
  • tavutus: su‧ma

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suma sumat
genetiivi suman sumien
(sumain)
partitiivi sumaa sumia
akkusatiivi suma;
suman
sumat
sisäpaikallissijat
inessiivi sumassa sumissa
elatiivi sumasta sumista
illatiivi sumaan sumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sumalla sumilla
ablatiivi sumalta sumilta
allatiivi sumalle sumille
muut sijamuodot
essiivi sumana sumina
translatiivi sumaksi sumiksi
abessiivi sumatta sumitta
instruktiivi sumin
komitatiivi sumine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

tukkisuma

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • suma Kielitoimiston sanakirjassa
  • suma Suomen etymologisessa sanakirjassa

Espanja

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

suma f.

  1. summa

Verbi

[muokkaa]

suma

  1. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä sumar[luo]
  2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sumar

Verbi

[muokkaa]

suma

  1. subjunktiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä sumir
  2. imperatiivin monikon 3. persoonan muoto verbistä sumir

Puola

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

suma f.

  1. summa

Serbia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

sȕma f. (kyrillinen сума)

  1. summa

Ääntäminen

[muokkaa]

Taivutus

[muokkaa]
yksikkö monikko
nominatiivisȕmasȕme
genetiivisȕmēsȗmā
datiivi-lokatiivisȕmisȕmama
akkusatiivisȕmusȕme
vokatiivisumosȕme
instrumentaalisȕmōmsȕmama