ruuhka

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Ruuhka


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ruuhka (10)[1]

  1. tilanne, jossa normaali toiminta hidastuu tai estyy sen takia, että tilaa tai aikaa on käytettävissä tarvittavaa vähemmän, erityisesti liikenneruuhka
  2. edelliseen joutuneista toimijoista tai kohteista muodostuva joukko

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈruːhkɑ/
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: ruuh‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruuhka ruuhkat
genetiivi ruuhkan ruuhkien
(ruuhkain)
partitiivi ruuhkaa ruuhkia
akkusatiivi ruuhka; ruuhkan ruuhkat
sisäpaikallissijat
inessiivi ruuhkassa ruuhkissa
elatiivi ruuhkasta ruuhkista
illatiivi ruuhkaan ruuhkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruuhkalla ruuhkilla
ablatiivi ruuhkalta ruuhkilta
allatiivi ruuhkalle ruuhkille
muut sijamuodot
essiivi ruuhkana ruuhkina
translatiivi ruuhkaksi ruuhkiksi
abessiivi ruuhkatta ruuhkitta
instruktiivi ruuhkin
komitatiivi ruuhkine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10