ruuhka
Ulkoasu
Katso myös: Ruuhka |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- tilanne, jossa normaali toiminta hidastuu tai estyy sen takia, että tilaa tai aikaa on käytettävissä tarvittavaa vähemmän, erityisesti liikenneruuhka
- edelliseen joutuneista toimijoista tai kohteista muodostuva joukko
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈruːhkɑ/
Tavutus
[muokkaa]- tavutus: ruuh‧ka
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ruuhka | ruuhkat |
genetiivi | ruuhkan | ruuhkien (ruuhkain) |
partitiivi | ruuhkaa | ruuhkia |
akkusatiivi | ruuhka; ruuhkan |
ruuhkat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ruuhkassa | ruuhkissa |
elatiivi | ruuhkasta | ruuhkista |
illatiivi | ruuhkaan | ruuhkiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ruuhkalla | ruuhkilla |
ablatiivi | ruuhkalta | ruuhkilta |
allatiivi | ruuhkalle | ruuhkille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ruuhkana | ruuhkina |
translatiivi | ruuhkaksi | ruuhkiksi |
abessiivi | ruuhkatta | ruuhkitta |
instruktiivi | – | ruuhkin |
komitatiivi | – | ruuhkine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ruuhka- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]Sanan alkuperä on epävarma. Sitä on pidetty deskriptiivisenä (vrt. ruhka ’roska’, ryhkä ’jääsuma’, ryhkämä ’kasa, rykelmä’), mutta myös germaanisena, ruko-sanan kanssa samaa alkuperää olevana sanana (vrt. muinaisnorjan hrúga).[2]
Käännökset
[muokkaa]1. liikenneruuhka
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: ruuhkainen, ruuhkautunut
- verbit: ruuhkaantua, ruuhkauttaa, ruuhkautua
Yhdyssanat
[muokkaa]aamuruuhka, iltapäiväruuhka, jouluruuhka, liikenneruuhka, ruuhka-aika, ruuhka-alue, ruuhkabussi, ruuhkahuippu, ruuhkaliikenne, ruuhkamaksu, ruuhkatunti, ruuhkavuoro, työruuhka, viikonloppuruuhka
Aiheesta muualla
[muokkaa]- ruuhka Kielitoimiston sanakirjassa
- ruuhka Tieteen termipankissa
- Artikkeli 993 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.