outous
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]outous (40)
- ennestään tuntemattomaan tai vieraaseen liittyvä ominaisuus, oudon ilmetymä
- Vieraiden tapojen outous saa aikaan kummeksuntaa.
- (fysiikka) hiukkasfysiikassa alkeishiukkasten teoriassa käytetty kvanttiluku
- Outous säilyy vahvassa ja sähkömagneettisessa, mutta ei heikossa vuorovaikutuksessa.
- Protonin ja neutronin outous on 0.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈou̯t̪ous/ tai /ˈou̯t̪ou̯s/
- tavutus: ou‧to‧us / ou‧tous
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | outous | outoudet |
| genetiivi | outouden | outouksien |
| partitiivi | outoutta | outouksia |
| akkusatiivi | outous; outouden |
outoudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | outoudessa | outouksissa |
| elatiivi | outoudesta | outouksista |
| illatiivi | outouteen | outouksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | outoudella | outouksilla |
| ablatiivi | outoudelta | outouksilta |
| allatiivi | outoudelle | outouksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | outoutena | outouksina |
| translatiivi | outoudeksi | outouksiksi |
| abessiivi | outoudetta | outouksitta |
| instruktiivi | – | outouksin |
| komitatiivi | – | outouksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | outoude- | |
| vahva vartalo | outoute- | |
| konsonantti- vartalo |
outout- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. tuntemattomaan tai vieraaseen liittyvä ominaisuus
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- outous Kielitoimiston sanakirjassa