outous

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

outous (40)[1]

  1. ennestään tuntemattomaan tai vieraaseen liittyvä ominaisuus, oudon ilmetymä
    Vieraiden tapojen outous saa aikaan kummeksuntaa.
  2. (fysiikka) hiukkasfysiikassa alkeishiukkasten teoriassa käytetty kvanttiluku
    Outous säilyy vahvassa ja sähkömagneettisessa, mutta ei heikossa vuorovaikutuksessa.
    Protonin ja neutronin outous on 0.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈou̯t̪ous/ tai /ˈou̯t̪ou̯s/
  • tavutus: ou‧to‧us / ou‧tous

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi outous outoudet
genetiivi outouden outouksien
partitiivi outoutta outouksia
akkusatiivi outous;
outouden
outoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi outoudessa outouksissa
elatiivi outoudesta outouksista
illatiivi outouteen outouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi outoudella outouksilla
ablatiivi outoudelta outouksilta
allatiivi outoudelle outouksille
muut sijamuodot
essiivi outoutena outouksina
translatiivi outoudeksi outouksiksi
abessiivi outoudetta outouksitta
instruktiivi outouksin
komitatiivi outouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo outoude-
vahva vartalo outoute-
konsonantti-
vartalo
outout-

Etymologia[muokkaa]

sanan outo vartalosta outo- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • outous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40