yhtälö
Suomi
[muokkaa]
Yhtälö
Substantiivi
[muokkaa]yhtälö (2)
- (matematiikka) kahden matemaattisen lausekkeen väitetty yhtäsuuruus, joka voi olla joko tosi tai epätosi. Merkitään yleensä kirjoittamalla lausekkeet yhtäsuuruusmerkin molemmin puolin. Usein yhtälö sisältää tuntemattomia muuttujia, jotka halutaan ratkaista.
- Yhtälö on kahden lausekkeen merkitty yhtäsuuruus.
- Opettaja antoi meille vaikean yhtälön ratkaistavaksi.
- (kuvaannollisesti) useiden asioiden yhdistäminen, samanaikainen toteuttaminen tai soveltaminen
- Perheen ja uran yhdistäminen on väitetty olevan naiselle mahdoton yhtälö.
- Liikunta ja terveellinen ruoka ovat voittamaton yhtälö laihduttamisessa.
- Jokin tässä yhtälössä mättää.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈyht̪ælø/
- tavutus: yh‧tä‧lö
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yhtälö | yhtälöt |
| genetiivi | yhtälön | yhtälöjen yhtälöiden yhtälöitten |
| partitiivi | yhtälöä | yhtälöitä yhtälöjä |
| akkusatiivi | yhtälö; yhtälön |
yhtälöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yhtälössä | yhtälöissä |
| elatiivi | yhtälöstä | yhtälöistä |
| illatiivi | yhtälöön | yhtälöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yhtälöllä | yhtälöillä |
| ablatiivi | yhtälöltä | yhtälöiltä |
| allatiivi | yhtälölle | yhtälöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yhtälönä | yhtälöinä |
| translatiivi | yhtälöksi | yhtälöiksi |
| abessiivi | yhtälöttä | yhtälöittä |
| instruktiivi | – | yhtälöin |
| komitatiivi | – | yhtälöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | yhtälö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. matemaattinen yhtälö
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]differentiaaliyhtälö, epäyhtälö, liikeyhtälö, momenttiyhtälö, polynomiyhtälö, rationaaliyhtälö, reaktioyhtälö, yhtälönratkaisu, yhtälöoppi, yhtälöpari, yhtälöryhmä