lauseke

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lauseke (48-A)

  1. (kielitiede) pääsanan ja sen laajennuksien muodostama yhtäjaksoinen kokonaisuus
  2. (matematiikka) hyvin muodostettu ja laillinen yhdistelmä matemaattisia symboleja
  3. (tietotekniikka) ohjelmoinnissa arvojen ja funktioiden yhdistelmä, joka evaluoituu tietyksi luku- tai totuusarvoksi tai määrittää jonkin joukon
  4. (musiikki) periodi
    Parillinen lauseke muodostuu kahdesta toisiaan vastaavasta säeryhmästä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑu̯sekeˣ/
  • tavutus: lau‧se‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lauseke lausekkeet
genetiivi lausekkeen lausekkeiden
lausekkeitten
partitiivi lauseketta lausekkeita
akkusatiivi lauseke;
lausekkeen
lausekkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi lausekkeessa lausekkeissa
elatiivi lausekkeesta lausekkeista
illatiivi lausekkeeseen lausekkeisiin
lausekkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lausekkeella lausekkeilla
ablatiivi lausekkeelta lausekkeilta
allatiivi lausekkeelle lausekkeille
muut sijamuodot
essiivi lausekkeena lausekkeina
translatiivi lausekkeeksi lausekkeiksi
abessiivi lausekkeetta lausekkeitta
instruktiivi lausekkein
komitatiivi lausekkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lausekkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lauseket-

Etymologia[muokkaa]

lause + -ke

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

juurilauseke, murtolauseke, musiikkilauseke, r-lauseke, s-lauseke, sulkulauseke, suosituimmuuslauseke, turvallisuustoimenpidelauseke, varoituslausekke

Aiheesta muualla[muokkaa]