polynomi

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

polynomi (5)

  1. (matematiikka) lauseke, jossa vakioita kerrotaan muuttujalla/muuttujilla, jotka korotetaan positiivisiin kokonaislukupotensseihin ja nämä lasketaan yhteen. Mukana saa olla myös vakiotermi eli vakio ilman muuttujalla kertomista.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi polynomi polynomit
genetiivi polynomin polynomien
partitiivi polynomia polynomeja
akkusatiivi polynomi;
polynomin
polynomit
sisäpaikallissijat
inessiivi polynomissa polynomeissa
elatiivi polynomista polynomeista
illatiivi polynomiin polynomeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi polynomilla polynomeilla
ablatiivi polynomilta polynomeilta
allatiivi polynomille polynomeille
muut sijamuodot
essiivi polynomina polynomeina
translatiivi polynomiksi polynomeiksi
abessiivi polynomitta polynomeitta
instruktiivi polynomein
komitatiivi polynomeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

polynomifunktio, polynomirengas, tekijäpolynomi

Alakäsitteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]