monomi

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

monomi (5)

  1. (matematiikka) yksiterminen polynomi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi monomi monomit
genetiivi monomin monomien
partitiivi monomia monomeja
akkusatiivi monomi;
monomin
monomit
sisäpaikallissijat
inessiivi monomissa monomeissa
elatiivi monomista monomeista
illatiivi monomiin monomeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi monomilla monomeilla
ablatiivi monomilta monomeilta
allatiivi monomille monomeille
muut sijamuodot
essiivi monomina monomeina
translatiivi monomiksi monomeiksi
abessiivi monomitta monomeitta
instruktiivi monomein
komitatiivi monomeine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

kreikan monos 'yksi' ja nomos 'laki, sääntö'

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]