tukki

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Tukkeja [1]
Kiväärin tukki [2]

Substantiivi[muokkaa]

tukki (5-A)

  1. katkaistu ja karsittu puun runko, joka täyttää sahausnormin
    Tukki on yleensä vähintään 3,1 metrin pituinen ja latvaläpimitaltaan vähintään 15 senttimetriä.
  2. aseen, kuten kiväärin, haulikon tai jalkajousen perä
  3. mankelin tela
  4. kangaspuiden osa, loimitukki

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ukːi/, [ˈt̪uk̟ːi]
  • tavutus: tuk‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tukki tukit
genetiivi tukin tukkien
(tukkein)
partitiivi tukkia tukkeja
akkusatiivi tukki;
tukin
tukit
sisäpaikallissijat
inessiivi tukissa tukeissa
elatiivi tukista tukeista
illatiivi tukkiin tukkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tukilla tukeilla
ablatiivi tukilta tukeilta
allatiivi tukille tukeille
muut sijamuodot
essiivi tukkina tukkeina
translatiivi tukiksi tukeiksi
abessiivi tukitta tukeitta
instruktiivi tukein
komitatiivi tukkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tuki-
vahva vartalo tukki-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

haapatukki, kangastukki, kiväärintukki, koivutukki, kuusitukki, loimitukki, mäntytukki, pikkutukki, sahatukki, tukinajo, tukinkaato, tukinuitto, tukkiallas, tukkiankkuri, tukkihumala, tukkijätkä, tukkikuorma, tukkikämppä, tukkikärsäkäs, tukkilaani, tukkilanssi, tukkilautta, tukkimetsä, tukkimies, tukkinippu, tukkipuu, tukkisavotta, tukkisuma, tukkityö, tyvitukki, uittotukki, uppotukki, vaneritukki, veitsitukki

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tukki Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

tukki

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä tukkia