tukki

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tukki (5-A)

  1. katkaistu ja karsittu puun runko, joka täyttää sahausnormin
    Tukki on yleensä vähintään 3,1 metrin pituinen ja latvaläpimitaltaan vähintään 15 senttimetriä.
  2. kiväärin tai haulikon perä
  3. mankelin tela
  4. kangaspuiden osa, loimitukki

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈt̪uk̟ːi]

Taivutus[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

haapatukki, kangastukki, kiväärintukki, loimitukki, sahatukki, tukinajo, tukinkaato, tukinuitto, tukkiallas, tukkihumala, tukkijätkä, tukkikuorma, tukkikämppä, tukkikärsäkäs, tukkilaani, tukkilanssi, tukkilautta, tukkimetsä, tukkimies, tukkinippu, tukkipuu, tukkisavotta, tukkisuma, tukkityö, tyvitukki, uppotukki, vaneritukki, veitsitukki

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tukki Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

tukki

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä tukkia