tukki

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tukki (5-A)

  1. katkaistu ja karsittu puun runko, joka täyttää sahausnormin
    Tukki on yleensä vähintään 3,1 metrin pituinen ja latvaläpimitaltaan vähintään 15 senttimetriä.
  2. kiväärin tai haulikon perä
  3. mankelin tela
  4. kangaspuiden osa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈt̪uk̟ːi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tukki tukit
genetiivi tukin tukkien
(tukkein)
partitiivi tukkia tukkeja
akkusatiivi tukki; tukin tukit
Sisäpaikallissijat
inessiivi tukissa tukeissa
elatiivi tukista tukeista
illatiivi tukkiin tukkeihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi tukilla tukeilla
ablatiivi tukilta tukeilta
allatiivi tukille tukeille
Muut
essiivi tukkina tukkeina
translatiivi tukiksi tukeiksi
abessiivi tukitta tukeitta
instruktiivi tukein
komitatiivi tukkeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]