haulikko
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- rihlaamaton metsästysase, jolla yleensä ammutaan pienillä hauleilla ladattuja patruunoita eli haulipanoksia
- Joskus haulikossa käytetään täyteisiä eli luotiammuksia.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑu̯likːo/
- tavutus: hau‧lik‧ko
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haulikko | haulikot |
| genetiivi | haulikon | haulikoiden haulikoitten haulikkojen |
| partitiivi | haulikkoa | haulikkoja haulikoita |
| akkusatiivi | haulikko; haulikon |
haulikot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haulikossa | haulikoissa |
| elatiivi | haulikosta | haulikoista |
| illatiivi | haulikkoon | haulikkoihin haulikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haulikolla | haulikoilla |
| ablatiivi | haulikolta | haulikoilta |
| allatiivi | haulikolle | haulikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haulikkona | haulikkoina haulikoina |
| translatiivi | haulikoksi | haulikoiksi |
| abessiivi | haulikotta | haulikoitta |
| instruktiivi | – | haulikoin |
| komitatiivi | – | haulikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hauliko- | |
| vahva vartalo | haulikko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- haulikko Kielitoimiston sanakirjassa