pelkka

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: pelkkä


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pelkka (9-A)[1]

  1. (sahateollisuus) se tukin osa, joka jää sahattaessa jäljelle, kun pyöreät reunat poistetaan sahaamalla tukista pintalaudat kahdelta syrjältä
  2. (keittiö, murteellinen) leipälapio

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pelkka pelkat
genetiivi pelkan pelkkojen
partitiivi pelkkaa pelkkoja
akkusatiivi pelkka; pelkan pelkat
sisäpaikallissijat
inessiivi pelkassa pelkoissa
elatiivi pelkasta pelkoista
illatiivi pelkkaan pelkkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pelkalla pelkoilla
ablatiivi pelkalta pelkoilta
allatiivi pelkalle pelkoille
muut sijamuodot
essiivi pelkkana pelkkoina
translatiivi pelkaksi pelkoiksi
abessiivi pelkatta pelkoitta
instruktiivi pelkoin
komitatiivi pelkkoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

pelkkasahaus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pelkka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A