pelkka

Wikisanakirjasta
Katso myös: pelkkä

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pelkka (9-A)[1]

  1. (sahateollisuus) se tukin osa, joka jää sahattaessa jäljelle, kun pyöreät reunat poistetaan sahaamalla tukista pintalaudat kahdelta syrjältä
  2. (keittiö, murteellinen) leipälapio

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpelkːɑ/
  • tavutus: pelk‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pelkka pelkat
genetiivi pelkan pelkkojen
(pelkkain)
partitiivi pelkkaa pelkkoja
akkusatiivi pelkka;
pelkan
pelkat
sisäpaikallissijat
inessiivi pelkassa pelkoissa
elatiivi pelkasta pelkoista
illatiivi pelkkaan pelkkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pelkalla pelkoilla
ablatiivi pelkalta pelkoilta
allatiivi pelkalle pelkoille
muut sijamuodot
essiivi pelkkana pelkkoina
translatiivi pelkaksi pelkoiksi
abessiivi pelkatta pelkoitta
instruktiivi pelkoin
komitatiivi pelkkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pelka-
vahva vartalo pelkka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

pelkkasahaus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pelkka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A