pelkka
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (sahateollisuus) vajaasärmäinen ja kuoripintainen tukista saatu sahatavara, joka jää sahattaessa jäljelle, kun tukin pyöreät reunat poistetaan sahaamalla siitä pintalaudat kahdelta syrjältä kerrallaan nk. pelkkaamisessa; usein käytetty pärekatoissa alapuolelta tukevana vesikaton ruodelautana
- (keittiö, murteellinen) leipälapio
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpelkːɑ/
- tavutus: pelk‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pelkka | pelkat |
| genetiivi | pelkan | pelkkojen (pelkkain) |
| partitiivi | pelkkaa | pelkkoja |
| akkusatiivi | pelkka; pelkan |
pelkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pelkassa | pelkoissa |
| elatiivi | pelkasta | pelkoista |
| illatiivi | pelkkaan | pelkkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pelkalla | pelkoilla |
| ablatiivi | pelkalta | pelkoilta |
| allatiivi | pelkalle | pelkoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pelkkana | pelkkoina |
| translatiivi | pelkaksi | pelkoiksi |
| abessiivi | pelkatta | pelkoitta |
| instruktiivi | – | pelkoin |
| komitatiivi | – | pelkkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | pelka- | |
| vahva vartalo | pelkka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. sahateollisuus
|
2. keittiö
|
Ks. leipälapio |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- pelkka Kielitoimiston sanakirjassa