tela

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tela (9)

  1. sylinterimäinen kappale, jonka avulla on tarkoitus puristaa jotain
    Miehen käsi jäi telojen väliin.
  2. maissa olevan aluksen alustarakennelma
    Vene vedettiin teloille. Laiva laskettiin teloilta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪elɑ/, [ˈt̪e̞lɑ̝]
  • tavutus: te‧la

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tela telat
genetiivi telan telojen
(telain)
partitiivi telaa teloja
akkusatiivi tela;
telan
telat
sisäpaikallissijat
inessiivi telassa teloissa
elatiivi telasta teloista
illatiivi telaan teloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi telalla teloilla
ablatiivi telalta teloilta
allatiivi telalle teloille
muut sijamuodot
essiivi telana teloina
translatiivi telaksi teloiksi
abessiivi telatta teloitta
instruktiivi teloin
komitatiivi teloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tela-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

maalaustela, telahihna, telahyty, telaketju, telakone, telakumi, telaluu, telamaasturi, telamatto, telapuu, telatie, venetela

Idiomit[muokkaa]

  • olla talviteloilla

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tela Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tela f. (monikko telas)

  1. kangas

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • ¡Vaya tela! = Voi, ei! / Jopas jotakin!

Portugali[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tela f.

  1. kangas
  2. maalaus
  3. (Brasilia) ruutu (tv, monitorin)

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.