pölli

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pölli (5)

  1. pölkky: sahaamalla katkaistu puun runko, joka tavallisesti on tukkia ohuempi ja riukua paksumpi
    Suomessa on tehty paljon pöllejä vientiin kaivospuiksi.
    Pöllit katkottiin rungosta ja parkattiin.
  2. (puhekieltä) savuke
  3. (puhekieltä) siitin

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈpø̞lːi]
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: pöl‧li

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pölli pöllit
genetiivi pöllin pöllien
partitiivi pölliä pöllejä
akkusatiivi pölli; pöllin pöllit
sisäpaikallissijat
inessiivi pöllissä pölleissä
elatiivi pöllistä pölleistä
illatiivi pölliin pölleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pöllillä pölleillä
ablatiivi pölliltä pölleiltä
allatiivi pöllille pölleille
muut sijamuodot
essiivi pöllinä pölleinä
translatiivi pölliksi pölleiksi
abessiivi pöllittä pölleittä
instruktiivi pöllein
komitatiivi pölleine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pölli Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

pölli

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä pölliä
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä pölliä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä pölliä
  4. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan imperfekti verbistä pölliä