taivutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

taivutus (39)

  1. (tekniikka) valmistusmenetelmä, jossa kappaleeseen tehdään taivuttamalla pysyviä muodonmuutoksia
  2. (kielitiede) sanojen muokkaaminen käyttökohteen, aseman lauseessa, tai semantiikan edellyttämään muotoon
  3. (urheilu, voimistelu) ojentamiselle vastakkainen voimisteluliike
    Oikeanlainen käsivarren taivutus saa aikaan sulavuuden vaikutelman.
  4. (tanssi) parin laskeminen taaksepäin taipuneeseen asentoon

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈtɑiʋutus/
  • IPA: [ˈt̪ɑ̝iʋuˌt̪us]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi taivutus taivutukset
genetiivi taivutuksen taivutusten
taivutuksien
partitiivi taivutusta taivutuksia
akkusatiivi taivutus;
taivutuksen
taivutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi taivutuksessa taivutuksissa
elatiivi taivutuksesta taivutuksista
illatiivi taivutukseen taivutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi taivutuksella taivutuksilla
ablatiivi taivutukselta taivutuksilta
allatiivi taivutukselle taivutuksille
muut sijamuodot
essiivi taivutuksena taivutuksina
translatiivi taivutukseksi taivutuksiksi
abessiivi taivutuksetta taivutuksitta
instruktiivi taivutuksin
komitatiivi taivutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo taivutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
taivutus-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Alakäsitteet[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]