taivutus

Suomi

Substantiivi

taivutus (39)

1. (tekniikka) valmistusmenetelmä, jossa kappaleeseen tehdään taivuttamalla pysyviä muodonmuutoksia
2. (kielitiede) sanojen muokkaaminen käyttökohteen, aseman lauseessa, tai semantiikan edellyttämään muotoon
3. (urheilu, voimistelu) ojentamiselle vastakkainen voimisteluliike

   Oikeanlainen käsivarren taivutus saa aikaan sulavuuden vaikutelman.

4. (tanssi) parin laskeminen taaksepäin taipuneeseen asentoon

Ääntäminen

• IPA: /ˈtɑiʋutus/

• IPA: [ˈt̪ɑ̝iʋuˌt̪us]

Etymologia

• verbi taivuttaa (heikko vokaalivartalo taivuta-) + johdin -us

Käännökset

1. tekniikka

englanti: bending

ranska: pliage m., flexion f.

2. kielitiede

englanti: inflection, (nominista) declension, (verbistä) conjugation kiina: 词变化 latvia: locīšana f. puola: odmiana f., (nominista) deklinacja f., (verbistä) koniugacja f.

ranska: flexion f., (nominista) déclinaison f., (verbistä) conjugaison f. ruotsi: böjning turkki: bükün viro: (nominin) käänamine, (verbin) pööramine

3. voimistelu

ranska: flexion f.

4. tanssi

englanti: dip, (pieni) sit, (suuri) drop

Liittyvät sanat

• taivuttaa

Synonyymit

• [1, 2] tekniikka, kielitiede: taivuttaminen
• [2] kielitiede: taipuminen

Alakäsitteet

• [2] kielitiede: (nominin) deklinaatio
• [2] kielitiede: (verbin) konjugaatio

Yhdyssanat

• pääntaivutus, taivutusasento, taivutusjännitys, taivutuskoe, taivutuskoje, taivutuskone, taivutuskulma, taivutusliike, taivutusluokka, taivutusmomentti, taivutusmuoto, taivutuspihdit, taivutuspääte, taivutusrasitus, taivutussuunta, taivutustapa, taivutustyyppi, taivutustyö, taivutusvartalo, taivutusverso, taivutusväistö, vartalontaivutus

Aiheesta muualla

• taivutus Kielitoimiston sanakirjassa
• taivutus Tieteen termipankissa