semantiikka
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (kielitiede) merkitysoppi, kielitieteen haara, joka tutkii mm. sanojen ja ajatusten merkitystä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsemɑnˌt̪iːkːɑ/
- tavutus: se‧man‧tiik‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | semantiikka | semantiikat |
| genetiivi | semantiikan | semantiikkojen (semantiikkain) |
| partitiivi | semantiikkaa | semantiikkoja |
| akkusatiivi | semantiikka; semantiikan |
semantiikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | semantiikassa | semantiikoissa |
| elatiivi | semantiikasta | semantiikoista |
| illatiivi | semantiikkaan | semantiikkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | semantiikalla | semantiikoilla |
| ablatiivi | semantiikalta | semantiikoilta |
| allatiivi | semantiikalle | semantiikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | semantiikkana | semantiikkoina |
| translatiivi | semantiikaksi | semantiikoiksi |
| abessiivi | semantiikatta | semantiikoitta |
| instruktiivi | – | semantiikoin |
| komitatiivi | – | semantiikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | semantiika- | |
| vahva vartalo | semantiikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. merkitysoppi, kielitieteen haara, joka tutkii mm. sanojen ja ajatusten merkitystä
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- semantiikka Kielitoimiston sanakirjassa
- semantiikka Tieteen termipankissa