deklinaatio
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]deklinaatio (3)
- (kielitiede) nominien taivutus eli sijamuotojen muodostaminen tai taivutusluokka
- (tähtitede) taivaankappaleen kulmaetäisyys taivaanpallon ekvaattorista
- (fysiikka, merenkulku) eranto
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈdekliˌnɑːt̪io/
- tavutus: dek‧li‧naa‧ti‧o
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | deklinaatio | deklinaatiot |
| genetiivi | deklinaation | deklinaatioiden deklinaatioitten |
| partitiivi | deklinaatiota | deklinaatioita |
| akkusatiivi | deklinaatio; deklinaation |
deklinaatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | deklinaatiossa | deklinaatioissa |
| elatiivi | deklinaatiosta | deklinaatioista |
| illatiivi | deklinaatioon | deklinaatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | deklinaatiolla | deklinaatioilla |
| ablatiivi | deklinaatiolta | deklinaatioilta |
| allatiivi | deklinaatiolle | deklinaatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | deklinaationa | deklinaatioina |
| translatiivi | deklinaatioksi | deklinaatioiksi |
| abessiivi | deklinaatiotta | deklinaatioitta |
| instruktiivi | – | deklinaatioin |
| komitatiivi | – | deklinaatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | deklinaatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. kielitiede
|
|
2. tähtitiede
|
|
3. merenkulku ja fysiikka
|
Ks. eranto |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Vieruskäsitteet
[muokkaa]- (tähtitiede) rektaskensio
Aiheesta muualla
[muokkaa]- deklinaatio Kielitoimiston sanakirjassa
- deklinaatio Tieteen termipankissa