syyllinen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
syyllinen
- sellainen, joka on syyllistynyt johonkin (todistetusti); ominainen sille, jonka syytä jokin on
- Syyllinen vai syytön?
- syyllinen ilme
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsyːlːinen/
- tavutus: syyl‧li‧nen
Käännökset[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
syyllinen (38)
- henkilö, joka on syyllistynyt johonkin todistetusti; syypää, henkilö, jonka syytä jokin on
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | syyllinen | syylliset |
genetiivi | syyllisen | syyllisten syyllisien |
partitiivi | syyllistä | syyllisiä |
akkusatiivi | syyllinen; syyllisen |
syylliset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | syyllisessä | syyllisissä |
elatiivi | syyllisestä | syyllisistä |
illatiivi | syylliseen | syyllisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | syyllisellä | syyllisillä |
ablatiivi | syylliseltä | syyllisiltä |
allatiivi | syylliselle | syyllisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | syyllisenä (syyllisnä) |
syyllisinä |
translatiivi | syylliseksi | syyllisiksi |
abessiivi | syyllisettä | syyllisittä |
instruktiivi | – | syyllisin |
komitatiivi | – | syyllisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | syyllise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
syyllis- |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: syyllistyä, syyllistää
Aiheesta muualla[muokkaa]
- syyllinen Kielitoimiston sanakirjassa