syyllinen
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]syyllinen (38) (komparatiivi syyllisempi, superlatiivi syyllisin) (taivutus[luo])
- sellainen, joka on syyllistynyt johonkin (todistetusti); ominainen sille, jonka syytä jokin on
- Syyllinen vai syytön?
- syyllinen ilme
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsyːlːinen/
- tavutus: syyl‧li‧nen
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: syyllisyys
- verbit: syyllistyä, syyllistää
Substantiivi
[muokkaa]syyllinen (38)
- henkilö, joka on syyllistynyt johonkin todistetusti; syypää, henkilö, jonka syytä jokin on
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | syyllinen | syylliset |
| genetiivi | syyllisen | syyllisten syyllisien |
| partitiivi | syyllistä | syyllisiä |
| akkusatiivi | syyllinen; syyllisen |
syylliset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | syyllisessä | syyllisissä |
| elatiivi | syyllisestä | syyllisistä |
| illatiivi | syylliseen | syyllisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | syyllisellä | syyllisillä |
| ablatiivi | syylliseltä | syyllisiltä |
| allatiivi | syylliselle | syyllisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | syyllisenä (syyllisnä) |
syyllisinä |
| translatiivi | syylliseksi | syyllisiksi |
| abessiivi | syyllisettä | syyllisittä |
| instruktiivi | – | syyllisin |
| komitatiivi | – | syyllisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | syyllise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
syyllis- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: syyllistyä, syyllistää