syyllinen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

syyllinen

  1. sellainen, joka on syyllistynyt johonkin (todistetusti); ominainen sille, jonka syytä jokin on
    Syyllinen vai syytön?
    syyllinen ilme

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsyːlːinen/
  • tavutus: syyl‧li‧nen

Käännökset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

syyllinen (38)

  1. henkilö, joka on syyllistynyt johonkin todistetusti; syypää, henkilö, jonka syytä jokin on

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi syyllinen syylliset
genetiivi syyllisen syyllisten
syyllisien
partitiivi syyllistä syyllisiä
akkusatiivi syyllinen;
syyllisen
syylliset
sisäpaikallissijat
inessiivi syyllisessä syyllisissä
elatiivi syyllisestä syyllisistä
illatiivi syylliseen syyllisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi syyllisellä syyllisillä
ablatiivi syylliseltä syyllisiltä
allatiivi syylliselle syyllisille
muut sijamuodot
essiivi syyllisenä
(syyllisnä)
syyllisinä
translatiivi syylliseksi syyllisiksi
abessiivi syyllisettä syyllisittä
instruktiivi syyllisin
komitatiivi syyllisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo syyllise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
syyllis-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]