syytön
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
- joku tai jokin joka ei ole tehnyt jotakin jota ei olisi saanut tehdä
- Hänet todettiin syyttömäksi rikokseen.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsyːt̪øn/
- tavutus: syy‧tön
Etymologia[muokkaa]
sanan syy vartalosta syy- ja suffiksista -tön
Käännökset[muokkaa]
1. joku tai jokin joka ei ole tehnyt jotakin jota ei olisi saanut tehdä
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: syyttömästi
- substantiivit: syyttömyys
Substantiivi[muokkaa]
- henkilö joka ei ole syyllistynyt rikokseen
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | syytön | syyttömät |
genetiivi | syyttömän | syyttömien (syytönten) |
partitiivi | syytöntä | syyttömiä |
akkusatiivi | syytön; syyttömän |
syyttömät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | syyttömässä | syyttömissä |
elatiivi | syyttömästä | syyttömistä |
illatiivi | syyttömään | syyttömiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | syyttömällä | syyttömillä |
ablatiivi | syyttömältä | syyttömiltä |
allatiivi | syyttömälle | syyttömille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | syyttömänä (syytönnä) |
syyttöminä |
translatiivi | syyttömäksi | syyttömiksi |
abessiivi | syyttömättä | syyttömittä |
instruktiivi | – | syyttömin |
komitatiivi | – | syyttömine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | syyttömä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
syytön- |
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 34-C