syytön

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

syytön (34-C)

  1. joku tai jokin joka ei ole tehnyt jotakin jota ei olisi saanut tehdä
    Hänet todettiin syyttömäksi rikokseen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsyːt̪øn/
  • tavutus: syy‧tön

Etymologia[muokkaa]

sanan syy vartalosta syy- ja suffiksista -tön

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

syytön (34-C)[1]

  1. henkilö joka ei ole syyllistynyt rikokseen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi syytön syyttömät
genetiivi syyttömän syyttömien
(syytönten)
partitiivi syytöntä syyttömiä
akkusatiivi syytön;
syyttömän
syyttömät
sisäpaikallissijat
inessiivi syyttömässä syyttömissä
elatiivi syyttömästä syyttömistä
illatiivi syyttömään syyttömiin
ulkopaikallissijat
adessiivi syyttömällä syyttömillä
ablatiivi syyttömältä syyttömiltä
allatiivi syyttömälle syyttömille
muut sijamuodot
essiivi syyttömänä
(syytönnä)
syyttöminä
translatiivi syyttömäksi syyttömiksi
abessiivi syyttömättä syyttömittä
instruktiivi syyttömin
komitatiivi syyttömine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo syyttömä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
syytön-

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 34-C